- viimeinen suudelma tää satuttaa ♥

Anteeksi, olen pahoillani. Anteeksi, että minulla ei tuota ikää ole enempää kuin vaivaiset viisitoista vuotta. Anteeksi, että olen sinulle liian kokematon naisen alku. Tai, niinhän sinä luulet, että en ole kokenut mitään. Olen ehkä iältäni nuori, mutta olen silti paljon kokenut nuorukainen - vaikka sen näin itse sanonkin. Olen pienen ikäni aikana kokenut aivan liikaa. Et sinä vain tiedä puoliakaan minusta. Etkä edes haluannut tietää, vaikka olin valmis kertomaan sinulle menneisyydestäni, mutta vastasit vain tylysti: " En edes halua tietää. ". 

En olisi sinusta vielä joku aika sitten todellakaan uskonut mitään tälläsitä, enkä edes olisi halunnut uskoa. Enkä olisi vieläkään halunnut uskoa sinusta yhtään mitään tälläsitä kamalaa. En ikinä olisi uskonut, että olet niin lapsellinen, ja teit näin. Et edes uskalla tulla sanomaan sitä mulle suoraan, ja päin naamaa, miten raukkamaista se on sano se mun frendille, eikä mulle? Tulisit edes helvetti sen mulle sanomaan, niin voisin uskoo sen. Mut, en haluu uskoo sitä todeks, mitä sanoit. Tulisit takas, ja sanoisit, että me ollaan vielä yhdessä.
Mulle ei olis tullut mieleenkään, et tekisit tän näin nopeesti. Miks sen pitää olla nyt jo ohi? Meil oli niin kivaa, hauskaa, mukavaa ja ihanaa yhdessä. Miks se on nyt jo ohi? Sä olit vaan niin yli-ihana, enkä olis odottanut, että satutat mua jo puolentoista viikon päästä, näin paljon. Sä oot satuttanu mua enemmän, kun sä osaat edes kuvitella. Mut mä en voi tunteilleni yhtään mitään, vaikka sä satutit mua, silti mä vaan rakastan sua, sille en voi yhtään mitään. Tunteet on varmaan tällä hetkellä ykspuolisia, mutta sille mä en voi yhtään mitään.

Sä oot parasta mitä mun elämässä on sitten pitkään aikaan tapahtunut. Jätkä hei, sun ansiosta mä pääsin taas jatkamaan elämässäni eteenpäin. Sä ikään kuin tarjosit kättä, ja autoit minut pohjalta taas ylös, jatkamaan elämässä eteenpäin. Mä oon ikuisesti sulle kiitollinen. Sun kanssa mä sain viettää elämäni ihanimman viikon, moneen vuoteen. Sä olit syy mun aitoon hymyyn. Sun kanssa se viikko oli sanoin kuvailettoman ihanan. En sitä aikaa pysty sanoin edes kuvailemaan, miten ihanaa aikaa se oli. 
Jätkä hei, sun kanssas mä oisin voinu viettää vielä monta helvetin ihanaa hetkeä, onks tän pakko loppua näin? Eiks me voida ees pysyy ystävinä? Toivon, että soittaisit vielä joku päivä. Tai vastaisit edes mun soittoihin, etkä vaan pitäis sitä vitun kännykkää pois päältä. Ei tän oo pakko loppuu näin. 

Tän mä vaan haluun vielä sanoo sulle, et mä oikeesti rakastan sua - enemmän kun mitään muuta. ♥