en jaksa enää hymyillä. en jaksa esittää et kaikki on hyvin. en jaksa avata silmiä aamulla jotta mä tajuaisin tietyt tosiasiat, enkä mä jaksa sulkee illalla mun silmiäni tietäen et mä nään painajaisii. mä elän helvettii kierteessä, josta ei voi päästä pois.
silti joka saatanan aamu mä herään ja esitän vahvaa, mä hymyilen ja nauran. mut ykski asia joka muistuttaa eräästä saa mut kuolee henkisesti. en vaa jaksa tätä enää.
ojasta noustaan ja kuoppaan tiputaan. en ees sano kuinka monta uutta, everything is over. allu , sä oot oikeesti parast mitä oon koskaa kokenu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti