Katson taivaalle, en näe sitä mitä kaipaan kaikista eniten - sinua.

Mitä jos tää on hirveä virhe

Ja rakastun helvetisti,

Oikeasti, aivan oikeasti.

Kaipaan sua mun viereen. Kaipaan sun kosketusta, sun ääntä, sun tuoksua. Kaipaan sua kokonaan. Kun sä et oo täällä tunnen itseni puolikkaaksi. Silloin en oo niin vahva. Kaikki masentaa ja menee päin helvettiä. Sitten kun kuulen susta jotain, ensin raivoan ja itken. Sitten tajuan että oot mulle kuin huumetta; en voi elää ilman. Ne muutama sana tai edes pieni vilkaisu saa mut taas jatkamaan elämää. Elämää, johon haluaisin sunkin kuuluvan.

Sä heti veit mun sydämein, Sä saat mun aidon rakkautein. ei ole mitään kauniinpaa, kuin, että saan sua rakastaa, tää on tosi ihanaa. Mä kauan tästä haaveilin, ja löysin sinut vihdoinkin, nyt oot sä mun rakkahin. Sä saat mun aidon rakkauden tää on tosi ihanaa, kun mä saan sua rakastaa. Sua koskaan mä päästä en, se on käsky sydämen, sulle nyt mä lupaan sen, mä saan myös sun rakkauden, sinusta mä luovu en. Sä saat mun aidon rakkauden. 

Sain vieraakseni prinsessan, Naisen niin suloisen mä valtavasti sua rakastan. Ja lakkaamatta ikävöin, päivin, ja öin, ikävä mua aina vaivaa kun en voi sua koskettaa, enkä antaa suudelmaa. tää on tosi ihanaa, kun mä saan sua rakastaa.  Voi miten haluankaan käpertyä sinuun,  kietoutua vartaloosi, hukuttaa sinut suudelmiin.  Aamulla herätessäin toivoin olisitpa vierelläin, hukuttaisin sinut suudelmiin, helliin kosketuksiin. 

Vaivun olotilaan eufooriseen kun sinua kosketan, kun tunnen kätes ympärilläin, horrokseen vajoan. Kun lantioni painuu lantioosi, kun puristaudun vartaloosi, hyräilen mielessäin, olet vihdoinkin lähelläin. Olen vartalosi narkomaani, sydämesi alkoholisti. En voinu koskaan uskoo et näin paljo voi rakastaa ja että mulle suotais parhaat kortit joskus pakasta. Sä ja sun rakkaus on mulle parasta, jos saan pitää molemmat, en muuta tarvikkaan. 

Mitä onkaan sana rakkaus uskon se on ihmepakkaus, joka kätkee paljon sisälleen se tuntee eron ja kyyneleen. Se antaa onnen mi huumaa pään se sulattaa rinnasta hyisen jään, se antaa uskoa,voimaakin se on kuin nauru onnellisin. Kaikkein syvimmin saattaa se loukata se voi antaa onnen ja kadota, mutta kuitenkin saapuu se uudelleen se antaa uskoa huomiseen. Tuo pienen pieni kyynel minne vierii pitkin poskea se syntyy joskus ilosta ja joskus murheesta. Voi itkeä ihminen onnellinen voi ilosta itkeä vainen mutta tuskan kyynel on suruinen sen tuntea voi vain nainen sillä iloa surua vuoroin saamme ja kaikki on pakko kestää mutta pienen pientä kyyneltä ei liene pakko estää.

Ilman sua mä olisin salee vaan puolet. Kun oot mun rinnal kaikkoaa kaikki huolet. Ei ole muuta kun vaan kaksi sydäntä ja yhdessä ne sydämet näyttää nii hyvältä. Ei ole mitään parempaa kuin yhteinen aika. Se aika on mulle kuin silkka taika. En haluis olla susta yhtäkään hetkeä erossa. Sun ansiosta tunnen olevani jälleen elossa.